Kunnallipolitiikassa eletään mielenkiintoista vaihetta. Kuntaliitosselvitys Kurun kanssa etenee kuin höyryjuna, joskin ylöjärveläisiltä kaupunkilaisilta sekä päättäjiltä on jäänyt kysymättä, kiinnostaako liitos. No, tekevälle sattuu. Onhan se varmasti mielenkiintoisempaa teettää mittavat selvitykset ja sitten vasta kysyä että ai niin, tarvitsiko tätä muuten tehdä ollenkaan? Jostain syystä mieleen nousee kuva Kummelimiehistä työmaalla, joiden tehtäväksi tuli siirtää kerrostalo pari metriä oikealle, kun se tuli vahingossa väärään paikkaan.

Tämänpäiväisessä Ylöjärven uutisissa minä ja muutama muu valtuutettu tulimme ulos kaapista liitosvastaisine mielipiteinemme. Esiintulo ei varmasti miellytä kaikkia, etenkään niitä, joille liitos (ja kaupungin mahdollisimman suuri pinta-ala) on kunnia-asia. Kohta lähden kaupungintalolle valtuustoinfoon. Ja kuuntelemaan haukut ja ojennuksen sanat. Vi hörs!

Jonkinlainen vaalianalyysi lienee tarpeen tehdä ja kirjoittelu tälläkin palstalla jatkuu. Kommentoin jatkossa aienmapaa enemmän kunnallispoliittisia ja seutukunnallisia asioita...ja niissä sitten riittääkin! Pysytään siis yhteydessä :)

…totesi edellisissä eduskuntavaaleissa mukana ollut ehdokas omassa vaalimainoksessaan. Harvoin olen nähnyt yhtä puhuttelevaa vaalislogania! Se oli samaan aikaan rehellisesti totta, mutta myös kirpeä kannanotto iänikuisille vaalilupauksille.

Elän toivossa, että tulevana vaalikautena tapahtuu OIKEASTI jotain niille asioille, jotka ovat tavallista ihmistä lähellä. Sillä onhan jokseenkin sietämätöntä, että niitä on jo kaksissakin edellisissä vaaleissa LUVATTU, mutta edistystä ei ole tapahtunut.

Tiedätte mistä puhun: kansaneläkkeen korotuksista ja sitomisesta indeksiin, perintöveron poistosta, ruoan arvonlisäveron laskusta, työn ja perhe-elämän paremmasta yhteensovittamisesta ja työelämän joustoista, vanhustenhuollon tason parantamisesta jne. Lista on pitkä. Suurimmasta osasta näistä asioista on kuluneella vaalikaudella tehty opposition toimesta välikysymykset.

Vaikka hallituspuolueet ovat kaksissa edellisissä vaaleissa, ja nyt parhaillaan kolmansissa, ratsastaneet samoilla ihmisläheisillä teemoilla, teot puhuvat omaa karua kieltään. Vallan kammioissa asiat eivät enää olekaan olleet tärkeitä. Välikysymyksiä ei ole kannatettu. Ihmettelen vain, KUINKA KAUAN kansa moiseen menoon tyytyy. Uskonkin siksi, että tulevalla vaalikaudella nämä lupaukset on pakko lunastaa, kolmas kerta toden sanoo. Vajaan kolmen viikon päästä työnsä aloittavat uudet ja vanhat kansanedustajat ovat tiukan paikan edessä. Lupaukset on lunastettava.

Välikysymykset löytyvät sivuilta www.eduskunta.fi , valtiopäivätoimet. Tutustu ihmeessä!

Vaalimainonnan amerikkalaistuessa ja vaalipäivän lähestyessä olemme nähneet senkin ihmeen, kuinka jäyhältä suomalaiselta tarvittaessa lentää pilkan kirves. Pitkälle. Vaalitaistossa olisi paljon opittavaa nykyisille keihäsmiehillemme.

Oikeiston ja vasemmiston kahtiajako ja siitä seuraava ikuinen kauna, joka viime vuosikymmeninä on pystytty pitämään suhteellisen asiallisena, on taas nostanut päätään. Itse epäilen, että alkusysäyksenä prosessille oli presidentinvaalien aikainen Kokoomuksen ”työväen puolesta-kampanja”, joka osui koko poliittisen järjestelmän heikkoon kohtaan. Nimittäin siihen, että nykymaailmassa mikään poliittinen ryhmittymä ei voi yksinoikeudella katsoa edustavansa työväkeä (mikä termi, eivätkö kaikki työssä käyvät ole työväkeä!), yrittäjiä, luonnonsuojelijoita tai ylipäätään mitään yksittäistä ryhmää tai asiaa. Kaikki eduskuntapuolueet joutuvat käsittelemään kaikkia esillä olevia asioita energiapolitiikasta puolustuspolitiikkaan, halusivatpa he sitä tai eivät.

Kun valtapuolueet kilvan syyttelevät toisiaan asiattomasta mainonnasta näen siinä paljon hyvää. Ehkä nyt on saavutettu ne rajat, joiden sisällä vaalikampanjointia halutaan maassamme käydä. Näihin rajoihin kuuluu oleellisesti se, että omaa erinomaisuutta saa tuoda esille, mutta toisia ei saa mollata. Sen sijaan kaikkien asioiden esille tuominen pitää olla sallittua kaikille. On hyvä, että vallan kammioissakin aletaan tiedostaa se tosiasia, että itseni ikäisille kansalaisille ei ole juuri karvankaan vertaa merkitystä sillä, että joku puolue on vuonna nakkisota saattanut työläisten asiat kuntoon. Tai että Koijärven puihin itsensä kahlinneet ympäristöaktivistit olivat osin Vihreiden perustajajäseniä. Kaikki kunnia tehdylle työlle ja historialle, sitä ei pidä alentaman, mutta toinen asia on mikä arvo sillä on nykypäivän politiikassa.

Hyvää kampanjoiden ja mainosten kritisoimisessa on myös se, että SAK:n vaalimainostaminen saa tuta. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, että palkansaajajärjestö voi olla jonkun puolueen asialla. Ovatko kaikki SAK:laiset demareita? Eikö ota luonnon päälle maksaa jäsenmaksua, jolla osittain rahoitetaan vaalikampanjoita?

En muuten ymmärtänyt Kokoomuksenkaan vaalimainosta. Taidan olla jotenkin yksinkertainen, kun en oivaltanut, mistä Sauli puhui? Näkikö hän unta presidentistä limusiinissa? Mikä oli mainoksen tarkoitus? Kertoa, että kokoomuslainenkin voi ajaa tavallisella autolla?

Elli on utelias, yrmeä, oman arvonsa tunteva, hitusen laiska ja erityisen ahne. Helinä on kova puuhaamaan ja rakentamaan pesää, vilkas ja iloinen. Kun Helinä häärää, siivoaa ja järjestelee, Elli katselee vierestä ja käy sitten valmiiseen pesään nukkumaan. Ja kun Helinä kuorii vaivalla pähkinän, Elli saattaa kaapata sen valmiina itselleen. Ja kyllä, kummatkin ovat tyttöjä. (Minulta on nimittäin kysytty, että oletko varma ettei Elli ole poika).

Mitä pienempi, sitä enemmän on tehtävä työtä kulkeakseen lyhyenkin askeleen. Ja mitä vähemmän tekijöitä, sitä enemmän riittää tekemistä yhdelle. Arvatkaa, onko tämä huomattu puoluepolitiikassakin? Kun Isojen Puolueiden valtuustoryhmät voivat jakaa aloitteenteon usealle ihmiselle, kahden hengen valtuustoryhmässä ne joutuu tekemän kahden hengen voimalla kaikki. Kun isossa ryhmässä on eri mieltä, sitä ei tarvitse välttämättä ilmineerata, vaan voi piiloutua ryhmän selän taakse. Pienessä ryhmässä mielipidettä ei voi piilottaa, se tulee julki jokaisessa asiassa, jokaisessa päätöksessä. Kuten joku suurmies on sanonut (oliko se Napolen?): "Olosuhteet? Mitkä pirun olosuhteet? MINÄ OLEN OLOSUHTEET!"

Joskaan ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: pienessä ryhmässä saa tehdä töitä, pienessä ryhmässä pääsee vaikuttamaan, pienenssä ryhmässä tulet aina mukaan kutsutuksi, pienessä ryhmässä tieto kulkee paremmin ja pääset tekemään todellisia valintoja. Ei sillä, ettei kasvukin mukavaa olisi!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Pam:in ja Srh:n seuraavalle vaalikaudelle laaditun ohjelman mukaan ravintolapalveluiden kilpailukykyä heikentää niiden muuta elintarvikemyyntiä korkeampi verotus. Veronkevennys nykyisestä 22 prosentista 17 prosenttiin toisi alalle noin pari tuhatta uutta työpaikkaa.

Yllättävää tietoa ravintola-alalta tarjoutuu myös alkoholin ravintola-anniskelun osalta. Sen osuus alkoholin kokonaiskulutuksesta on vain noin 13 %. Kasvaneiden alkoholihaittojen syyt ovatkin muualla kuin ravintoloissa tapahtuvassa anniskelussa. Yhteiskunnan näkökulmasta voisikin olla edullista pyrkiä siirtämään alkoholin kulutusta ravintoloihin, joissa anniskelu on vastuullista, valvottua ja työllistävää.

Hotelli- ja ravintola-ala kamppailee paitsi verotusten myös ammattitaitoisen työvoimaan saamisen vaikeuden, myös harmaan talouden kanssa. Vuosina 2003–2005 verohallitus toteutti mittavan ravintola-alaan kohdistuvan harmaan talouden estämisprojektin. Sen tuloksena maksuun on pantu veroja lähes 30 miljoona euroa ja sen vaikutukset harmaan talouden toimijoihin on ollut merkittävä. Harmaan talouden torjunnassa on tärkeää, että se on riittävän tehokasta, ettei rehellisen yritystoiminnan kannattavuus heikkene.

Päivähoitolaki vaatii uudistamista ja ryhmäkoosta on oltava säännökset. Koulujen yhteisöllisyyttä on vahvistettava. Lapsia on suojeltava median haitoilta ja päihteiden käyttöä vähennettävä lasten edun nimissä. Työn- ja perhe-elämän yhteensovittamista on helpotettava.

Näitä tavoitteita on lehdessä selitetty yksityskohtaisemmin ja lisäksi liitto on haastatellut kaikkia eduskuntapuoleita heidän linjauksistaan lapsi- ja perhepolitiikassa. Uskon, että MLL vaatimuksineen edustaa Suomessa parhainta ja oikea-aikaisinta tietoa siitä, missä lapsiperheet yhteiskunnassa menevät: koostuuhan sen runsas jäsenistö äideistä ja isistä, jotka päivittäin kamppailevat näiden asioiden tiimoilla.

Kun luin eri puolueiden vastauksia, tulin enemmän kuin ylpeäksi siitä, että kristillisdemokraattien lapsi- ja perhepolittiiset linjaukset olivat miltei identtiset MLL:n vastaavien kanssa. Tämä kertoo mielestäni siitä, että puolueemme on onnistunut havaitsemaan, omaksumaan ja muuttamaan konkretiaksi sen ruohonjuuritason tiedon tämän hetken yhteiskunnasta, jolla on oikeasti merkitystä ihmisen arjessa. 

Jos lapsi-ja perhepolitiikan vertailu kiinnostaa, vieraile www.mll.fi/vaalit

P.S. Ollessani Aamulehden vaalipaneelissa tilaisuuden juontaja kysi minulta äkisti: "Mikä on minimiäitiyspäivärahan suuruus /päivä?" Epäröin hetken ja vastasin: "Vähän yli 15 € päivässä." Vieressäni ollut Skp:n edustaja sanoi tietävänsä varmasti ja vastasi: "17,50 €".
Minua jäi vaivaamaan epäröintini ja tarkistin asian jälkikäteen.  Se on 15,20 €.
Skp:n edustajan "varma tieto" meni muihin panelisteihin ja juontajaan kuin väärä raha: kunhan pokkanaamalla asiansa esittää, voi olla väärässäkin, eikö niin?

Ihmiset ovat kovin tyytymättömiä nykyiseen valtapolitiikkaan ja etenkin niihin lupauksiin, joita ehdokkaat jakelevat ennen vaaleja, mutta joista vaalien jälkeen on jäljellä vain katkera muisto. Erityisesti eläkeläisten asema koetaan heikoksi. Eläkkeiden katsotaan jääneen reilusti jälkeen yleisestä talouskehityksestä, eikä kansaneläkkeellä käytännöllisesti katsottuna tule toimeen.

Kaikilla käymillämme paikkakunnilla eläkeläiset olivat yhtä mieltä siitä, etteivät valtapuolueet jatkossakaan aio eläkeläisten asioita hoitaa. Vastavoiman sijasta moni lannistuu ja passivoituu; en arvosta, en luota, en äänestä. Sen uskominen, että vain äänestämällä ja vaikuttamalla muutos on mahdollinen, vaatii toivoa siitä, että joku vielä voi muttaa markkinahenkisen politiikanteon enemmän kuin piirun verran ihmisen suuntaan.

Kristillisdemokraattien esitykset eläkejärjestelmän parantamiseksi ovat selkeät. Sitoudumme ajamaan näitä asioita seuraavalla(kin) vaalikaudella. Mitä enemmän meitä on asioita ajamassa, sitä paremmat mahdollisuudet  meillä on saada muutoksia aikaan. 

Mielestämme:
* Kansaneläkkeisiin tulee tehdä tuntuva tasokorotus.
* Eläkkeiden erilliset indeksijärjestelmät on yhdistettävä ja uuden indeksijärjestelmän tulee seurata nykyistä paremmin yleistä ansiotasokehitystä.
* Eläke- ja ansiotulo on saatettava verotuksellisesti samanarvoiseen asemaan.
* Yrittäjä-, maatalousyrittäjä- ja muita eläkejärjestelmiä on kehitettävä tasavertaisesti ansioeläkejärjestelmän rinnalla. Eläkeoikeutta tulee syntyä oman lapsen hoidosta, opinnoista sekä yleisen asevelvollisuuden suorittamisen ajalta.
* Työeläkelain leskeneläkesäädöksiä on kehitettävä niin, että avioerossa yksin jäänyt pelkkää kansaneläkettä saava entinen puoliso saisi aina kohtuullisen osan leskeneläkkeestä.

Muutos on mahdollinen.

Usean kolmoisväylän varrella olevan kunnan läpi kulkee rautatie. Kotikaupungissani Ylöjärvellä kerrotaan, että aikanaan kiskoja vaadittiin kulkemaan kunnan ydinkeskustan halki. Tämä toteutuikin ja kiskot sijaitsevat yhä laajenevan Ylöjärven keskustan tuntumassa, joskin kannaltamme tällä hetkellä turhaan.

Kun työmatkaliikenne sekä Ylöjärveltä että luonnollisesti pohjoispuolen kunnista Tampereelle kysyy sujumattomuudessaan sekä hermoja, aikaa että rahaa, olemassa olevien raiteiden hyödyntäminen lähiliikenteelle olisi perusteltua. Mikäli radanvarsikunnat sekä maakuntamme kansanedustajat nostaisivat yhteiseksi kehittämiskohteekseen raideliikenteen kehittämisen, olisi tällä ratkaisulla toteutumisen mahdollisuuksia. Valtion rautateiden kehittäminen liittyy kuitenkin niin aluepolitiikkaan kuin valtionkin linjauksiin VR:n toiminnasta ja tulevaisuudesta. Vaikka VR ei ole tervehtinyt riemulla ehdotuksia rataverkon avaamisesta lähiliikenteelle, on nykyisessä tilanteessa opittava katsomaan laajempia kokonaisuuksia

PARAS -hankkeen viedessä nyt ja lähitulevaisuudessa kuntien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden resursseja miltei yli sietokyvyn, uuteen suuntaavalle alueelliselle kehittämiselle jää vähän mahdollisuuksia.  On mietittävä esimerkiksi, ohjataanko kuntien yhteissopimuksella kaavoitusta radan varteen, vai siitä poispäin. Lisäksi käytännön tasolla hanke vaatisi huolellista suunnittelua siten, että junaa työliikenteeseen käyttävät voisivat kätevästi liikkua omilla autoillaan tai paikallisbusseilla radan varteen.

Tämä kehitysnäkökulma huolella suunniteltuna kokonaisratkaisuna, keventäisi huomattavasti työmatkaliikenteen kuormitusta. Kehitys johtaisi pitkällä aikavälillä siihen, etteivät kolmoisväylän alueen kuntalaiset samassa määrin kenties asioisi Tampereella. Siten voi olettaa, ettei Tampereella ole suurta halukkuutta ratalähiliikenteen kehittämiselle Luoteis-Pirkanmaalle.

Tulevaisuuteen katsoen voi arvioida, että polttoaineiden nouseva hintakehitys on pysyvää. Ilmaston muutos on vääjäämätön ja tosiasiassa luontoa tulisi säästää kaikin mahdollisin keinoin.

Eilen julkaistun taloustutkimuksen listauksen mukaan Helsinkiin ja Uudellemaalle on jo valittu kansanedustajat. Hyvä, ettei pääkaupunkiseutulaisten tarvitse enää vaivautua. Meillä maakunnissa äänestysprosessi on vielä edessä, ehkäpä jopa virallisina vaalipäivinä, ellei taloustutkimuksen tehoimuri ehdi tänne ennen sitä.

On täysin absurdia julkaista vaalien alla potentiaalisten läpimenijöiden nimet ja jopa äänimäärät. Vielä absurdimpaa, ellei jopa kansalaisdemokratialle räkäistä naurua nauravaa, on julkaista vaalien häviäjät vaatimattomine äänimäärineen. Kuka haluaisi olla se ehdokas, jolle povataan kannatuksen laskua juuri vaalien alla? Ketä tällainen kvasitutkimus palvelee ja miksi?

En sympatiseeraa suurestikaan kulttuuriministeriämme, saati kepulaisuutta, mutta tällainen mielipidemuokkaus menee yli minun hilseeni. On täysin varmaa, että tutkimuksen muokkaavat äänestäjien mielipiteitä, sillä kukapa haluaisi seistä häviäjien leirissä? Vaalivalvojaisissa on paljon mukavampaa kohotella tuoppia ja samppalasia, kun ”oma” ehdokas on voittajien huonetta ja sukua.

Mutta ajatella… ehkäpä taloustutkimus nostaakin minut pirkanmaalaisten ehdokkaiden kärkikaartiin! Oi, se on ehdottomasti vaalimisen arvoinen ajatus. Tule, taloustutkimus, tule!