Kesä on ollut täynnä lähtemisiä, palaamisia on ollut vähemmän. Varma paluu syksyyn ja työn touhuun on kuitenkin totta ja asioita syöksee päin niin ettei ehdi aina edes väistää! Jotkut on siis otettava vastaan, vaikka vähän kirpaisisikin.

Kunnallispolitiikka puskee eteenpäin jo voimalla, vaikka seuraavaa valtuuston kokousta saadaan vielä odotella tovi. Kaupunginhallitus käsitteli tekemämme Ylöjärvi-lisä aloitteen ja totesi, että kaikkien tuuleen huudettujen pyyntöjen jälkeen sitä ei enää palauteta perusturvalautakuntaan, vaan lähetetään niine hyvineen valtuustoon päätettäväksi. Tämä päätös oli mielestäni hyvä. Valtuustossa mittautetaan hankkeen kannatus demokrattisesti ja jokainen asiaa puoltava ja vastustava saa tuoda esiin oman näkökulmansa.

Perusturvalautakuntaan asiaa oli lisäselvityksien toivossa enää turha lähettää. Kun aloitteen yhteydessä on kahteen, jollei kolmeen otteeseen pyydetty täydellistä selvitystä ja vastaukseksi saadaan puolittaisia arveluja, on turha kiusata viranhaltijoita enempää. On vain todettava, että jos lähtökohtaisesti vastustetaan jotain hanketta, kuinka voi olettaa, että siitä saatava tieto olisi objektiivista? Asennetta kuvaa hyvin perusturvajohtajan nimitys kotihoidon tukea saaville maksamisesta: "Se on kuolleen hevosen maksamista..."! Eli mitäs me luuskat ja muut kotiäidit! 

Viikko alkoi näin toiminnanjohtajan näkökulmasta sydäntä kylmäävällä uutisella: pitkäaikainen puolueemme jäsen ja ex-kansanedustaja Leea Hiltunen on loikannut Kokoomukseen ja lähtee heidän ehdokkaanaan eduskuntavaaleihin Satakunnan vaalipiirissä. Asia koskettaa Pirkanmaata lähinnä siksi, että Leean kaksossisar Leena Rauhala on piirimme istuva kansanedustaja ja niinikään ehdolla tulevissa eduskuntavaaleissa.

Kun pitkäaikainen, luotettu, puolueeseen sitoutunut ihminen vaihtaa yhtäkkiä puoluetta, ei voi kuin ihmetellä niitä motiiveja, jotka tällaiseen ratkaisuun johtavat. Vaikka todennäköisesti takana on silkkaa vaalimatematiikkaa, jonka tarkoituksena on vielä kerran ponnistaa kansanedustajan pallille, ei voi olla miettimättä mikä merkitys puolueella ja sen ideologialla ihmiselle on. Jokainen pienen puolueen jäsen käsittää sen, että etenemismahdollisuudet ja toimintaresurssit ovat suuressa puolueessa paremmat. Siitä huolimatta he haluavat edistää sitä ideologiaa ja niitä ajatuksia, joita he pitävät tärkeinä. Koskaan en ole niinikään ymmärätänyt sitä, kuinka marginaalisiipeä edustavat ihmiset luulevat asiansa edistyvän suuressa kokonaisuudessa, jossa he todellakin edustavat pientä vähemmistöä. Puolueen päätökseksi asioissa kun tulee se, mitä enemmistö kannattaa. Väitänkin: jos olet ostettavissa yhdessä asiassa, miksi et olisi myös toisessa?

Idealismia ja sitotutumista, kiitos!!!

-Sari-