Arvoisa ex-piispa, kansanedustajaehdokas Ilkka Kantola (Sos.dem.),

Kirjoitan teille nyt ensimmäistä kertaa. Nykyisessä toimessanne kirkon lapsi-ja perhetyönjohtajana olette paljon vartijana. Otatte kantaa tämänviikkoisessa Kotimaa-lehdessä päihdeäitien vapaaehtoisen hoidon puolesta. Koette, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton pääsihteerin Eeva Kuuskosken ehdotus lainsäädännöstä, jonka nojalla päihdeäitejä voitaisiin määrätä tahdonvastaiseen hoitoon on "yksi vapaudenriiston muoto". Tahdonvastainen hoito synnyttää mielestänne päihdeäidille kokemuksen rankaisemisen ja kurituksen kohteena olemisesta sekä heikentää äidin identiteettiä ja itsetuntoa. Lisäksi maalailette, että pakottaminen hoitoon voisi ajaa osan äideistä niinkin epätöivoiseen tekoon kuin aborttiin.

Mielestänne päihdeäideille parasta hoitoa on kulttuurillisten asenteiden muutos, ennaltaehkäisevä keskustelu ja panostaminen koulujen terveystiedon tunneilla ja rippikouluissa annetavaan terveyskasvatukseen.

Pyydän: Älkää viitsikö!

Kuinka kukaan päihteiden väärinkäyttäjien kanssa työskentelevä voi sanoa pokkanaamalla: "Jos me vähän enemmän juteltaisiin näistä asioista, niin eiköhän se tulisi sinullekin selväksi, että ei kannattaisi nyt päihteitä käyttää tässä raskauden aikana..." Ja vielä kummallisempaa; kuinka kukaan kristillisen etiikan sisäistänyt voi perustella syntymättömän lapsen suojelematta jättämistä vastuuseen kykenemättömän aikuisen "mielen pahoittamisella"?

Jospa tällaisen yltiöhumanistisen silittelypolitiikan rinnalle tuotaisiin muutama konkreettinenkin ehdotus, voitaisiin asioissa päästä joskus eteenpäin. On tyystin eri asia puhua ennaltaehkäisevistä kevyistä toimenpiteistä kuin tilanteesta, jossa hoitohenkilökunnan on pikaisesti arvioitava päihdeäidin "vapaudenriiston" ja syntymättömän, osaansa syyttömän lapsen välillä.

Tässäpä alkua konkreettisille ehdotuksille Kristillisdemokraattien tapaan:
Päihdeäitien hoitoonohjaus olisi tulevaisuudessa järjestettävä nykyistä tehokkaammin. Vapaaehtoisuuteen pohjautuvan päihdekuntoutuksen tulee olla ensisijalla, ja päihdeäideille tulisikin järjestää kattavasti laadukkaita vieroituspalveluja. Äärimmäisissä tapauksissa tulisi olla kuitenkin myös mahdollisuus tahdosta riippumattomaan hoitoon syntymättömän lapsen suojelemiseksi. Päihdehuoltolakiin tuleekin lisätä mahdollisuus tahdosta riippumattomaan hoitoon, mikäli odottava äiti vaarantaa vakavasti päihteiden käytöllään kohdussaan elävän sikiön hengen tai terveyden. Syntymätön sikiö kuuluu myös lastensuojelulain piiriin. Tulevan lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi olisi mahdollisuuksien mukaan harkittava adoptioperhettä. On harhaa, että lapsen synnyttävä äiti pääsisi irti huumeista lapsen avulla. Lapsen esineellistäminen ei voi olla huumeäidin viimeinen keino selvitä huumeista.