Joulu tähänkin pirttiin, vaikka tämä ehtoisa emäntä ei olekaan vielä päässyt oikein valmisteluihin kiinni. Nopea kierros ystävien kesken osoitti tätä olevan ilmassa: joulu ei tunnu olevan lähellä, eikä jouluvalmisteluja oikein saa aloitettua. Lahjat on ostamatta, ruokahuolto suunnittelematta ja siivous aloittamatta. Ja arvatkaa mitä: EI TUNNU MISSÄÄN!

Tämä on enemmän kuin huolestuttavaa, olen nimittäin henkeen ja vereen jouluihmisiä. Vain pääsiäinen ohittaa joulun tärkydessään, mutta siihen ei taas liity yhtä mittavia valmisteluita. En edes kehtaa kertoa, mitä kaikkea yleensä jouluvalmisteluihimme kuuluu, koska ne ylittävät kaikki inhimilliset rajat. Mutta tänä vuonna moisesta kouhotuksesta on yksinkertaisesti luovuttu. Kyllä vaan ystävät: ei itsetehtyjä kortteja tänä vuonna.

Olen analysoinut tätä joulurumbasta tipahtamista ja epäillyt sen johtuvan kolmesta asiasta: priorisoinnista (miten tässä nyt mitään ehtii tehdä, kun sama jo alkusyksystä mainitsemani sairausrumba vaan jatkuu ja työt tehdään siltä liikenevältä ajalta), väsymyksestä (liittyy edelliseen) tai lumen puutteesta. Uskon, että näistä merkittävin on lumen puute, muut syythän ovat enemmän tai vähemmän lapsiperheen stabiili olotila muutenkin.

Olen jo ehtinyt monelle mainostaa, että minua ei tämä pimeä syksy ja leudot ilmat ole mitenkään masentaneet. Päinvastoin, on mukavaa kun ei tarvitse pukea paljoa päälle, ei liukastella, ei palella eikä tehdä lumitöitä (joita en muutenkaan tee, vaan mieheni). Jostain kumman syystä syömistä en kuitenkaan tunnu saavan raiteilleen, vaan lisäkiloja on kertynyt kun sitä suklaata on pakko saada...

Toisaalta...onhan tässä vielä viikko aikaa aattoon... Jos huomenna menisi joululahjaostoksille, keskiviikkona leipoisi, torstaina laittaisi ruokia, perjantaina kävisi ostamassa kaikki unohtuneet lahjat ja kuusen sekä siivoaisi ja lauantaina siivoaisi taas kaiken uudelleen, niin kyllähän sitä hyvin ehtisi saamaan sellaisen joulun kuin aina aiemminkin...