Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eli nk. PARAS-hankkeen eteneminen ja lakikäsittelyn alkaminen eduskunnassa on vihdoinkin herättänyt niin päättäjät kuin toimittajatkin unestaan. Enkelikuoro laulaa nyt yhteneväistä syvän huolestuneisuuden virttä, kun kuntien yhdistyminen on muuttunut todeksi monissa  suomenniemen kunnissa.

Kuiske kuuluu: miten tällainen uudistus on mahdollinen? Kuinka kuntia voidaan pakottaa yhdistymään? Mitkä kunnat tulevat olemaan sillä mustalla listalla, joka kertoo vuosikymmenten huonosta taloudenhoidosta tai ehkä todellisemmin negatiivisesta muuttoliikkeestä, työttömyydestä, huonosta tuurista. Mitkä ovat tulevan uudistuksen edut ja hyödyt? Mitä säästöjä ja helpotuksia kuntien ahdinkoon uudistus tuo?

On hyvä, mutta ehkä hiukan jälkijättöistä, esittää näitä kysymyksiä hankkeen ollessa jo vailla viimeistä hyväksyntää eduskunnalta. Samoja kysymyksiä vain harvat uskalsivat esittää jo parisen vuotta sitten, kun hanketta esiteltiin niin kuntapäättäjille kuin julkisuuteenkin. Jokainen edellä mainittu kysymys on kuitenkin enemmän kuin oikeutettu. Muutoksen proseduuri alkaa olla jo jokaiselle selvä, mutta tähän päivään mennessä en ole onnistunut törmäämään sellaiseen selontekoon tai analyysiin, joka selvittäisi kansalaisille ja päättäjille hankkeen tuomat hyödyt, edut ja säästöt konkreettisesti. Ilman näitä faktoja muutos tuntuu turhan kalliilta kokeilulta, sillä kokeiluhan se on, jollei lopputulos ole tiedossa.

Sen sijaan olen kuullut useita kertoja selityksen, että eihän sitä etukäteen pysty arvioimaan, mitä hyötyä hankkeesta yhdistymisineen tulee olemaan. Ja että tämä on uudistus, joka on pakko tehdä, muuten eivät kunnat pärjää.

Siis anteeksi kuinka?

Eikö valtiovallalla, kansanedustajistolla ja kunnallisillakin päättäjillä ole täysi vapaus tarkastella, tutkia ja muuttaa esimerkiksi kuntien ja valtion välistä rahan- ja vastuunajakoa niin, että kunnilla olisi tulevaisuudessa mahdollisuus selvitä hengissä? Tätähän PARAS-hanke juuri on, sanotaan. Tosin kansanedustajat näyttävät olevan yhtä ymmällään, ihmeissään ja epävarmoja hankkeesta kuin kuka tahansa asiaa seurannut. Joten jos valta ei tässä asiassa olekaan ollut kansalla ja sen edustajilla, niin missä se on?