Nykyinen työmatkaliikenteen määrä sekä ihmisten halu ja taipumus liikkua esteettä arjessa asettavat kasvukeskusten ympäristökunnat vaikeiden haasteiden eteen. Kalliit tiehankkeet, vuosia kestävä byrokratia, ympäristönsuojelulliset näkökohdat, maantieteelliset rajoitukset ja jatkuva kuntarakenteen muutos vaikeuttavat pitkäjänteistä liikennesuunnittelua. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Usean kolmoisväylän varrella olevan kunnan läpi kulkee rautatie. Kotikaupungissani Ylöjärvellä kerrotaan, että aikanaan kiskoja vaadittiin kulkemaan kunnan ydinkeskustan halki. Tämä toteutuikin ja kiskot sijaitsevat yhä laajenevan Ylöjärven keskustan tuntumassa, joskin kannaltamme tällä hetkellä turhaan.

 

Kun työmatkaliikenne sekä Ylöjärveltä että luonnollisesti pohjoispuolen kunnista Tampereelle kysyy sujumattomuudessaan sekä hermoja, aikaa että rahaa, olemassa olevien raiteiden hyödyntäminen lähiliikenteelle olisi perusteltua. Mikäli radanvarsikunnat sekä maakuntamme kansanedustajat nostaisivat yhteiseksi kehittämiskohteekseen raideliikenteen kehittämisen, olisi tällä ratkaisulla toteutumisen mahdollisuuksia. Valtion rautateiden kehittäminen liittyy kuitenkin niin aluepolitiikkaan kuin valtionkin linjauksiin VR:n toiminnasta ja tulevaisuudesta. Vaikka VR ei ole tervehtinyt riemulla ehdotuksia rataverkon avaamisesta lähiliikenteelle, on nykyisessä tilanteessa opittava katsomaan laajempia kokonaisuuksia

 

PARAS -hankkeen viedessä nyt ja lähitulevaisuudessa kuntien viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden resursseja miltei yli sietokyvyn, uuteen suuntaavalle alueelliselle kehittämiselle jää vähän mahdollisuuksia.  On mietittävä esimerkiksi, ohjataanko kuntien yhteissopimuksella kaavoitusta radan varteen, vai siitä poispäin. Lisäksi käytännön tasolla hanke vaatisi huolellista suunnittelua siten, että junaa työliikenteeseen käyttävät voisivat kätevästi liikkua omilla autoillaan tai paikallisbusseilla radan varteen.

 

Tämä kehitysnäkökulma huolella suunniteltuna kokonaisratkaisuna, keventäisi huomattavasti työmatkaliikenteen kuormitusta. Kehitys johtaisi pitkällä aikavälillä siihen, etteivät kolmoisväylän alueen kuntalaiset samassa määrin kenties asioisi Tampereella. Siten voi olettaa, ettei Tampereella ole suurta halukkuutta ratalähiliikenteen kehittämiselle Luoteis-Pirkanmaalle.

 

Tulevaisuuteen katsoen voi arvioida, että polttoaineiden nouseva hintakehitys on pysyvää. Ilmaston muutos on vääjäämätön ja tosiasiassa luontoa tulisi säästää kaikin mahdollisin keinoin.