<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vaalimainonnan amerikkalaistuessa ja vaalipäivän lähestyessä olemme nähneet senkin ihmeen, kuinka jäyhältä suomalaiselta tarvittaessa lentää pilkan kirves. Pitkälle. Vaalitaistossa olisi paljon opittavaa nykyisille keihäsmiehillemme.

 

Oikeiston ja vasemmiston kahtiajako ja siitä seuraava ikuinen kauna, joka viime vuosikymmeninä on pystytty pitämään suhteellisen asiallisena, on taas nostanut päätään. Itse epäilen, että alkusysäyksenä prosessille oli presidentinvaalien aikainen Kokoomuksen ”työväen puolesta-kampanja”, joka osui koko poliittisen järjestelmän heikkoon kohtaan. Nimittäin siihen, että nykymaailmassa mikään poliittinen ryhmittymä ei voi yksinoikeudella katsoa edustavansa työväkeä (mikä termi, eivätkö kaikki työssä käyvät ole työväkeä!), yrittäjiä, luonnonsuojelijoita tai ylipäätään mitään yksittäistä ryhmää tai asiaa. Kaikki eduskuntapuolueet joutuvat käsittelemään kaikkia esillä olevia asioita energiapolitiikasta puolustuspolitiikkaan, halusivatpa he sitä tai eivät.

 

Kun valtapuolueet kilvan syyttelevät toisiaan asiattomasta mainonnasta näen siinä paljon hyvää. Ehkä nyt on saavutettu ne rajat, joiden sisällä vaalikampanjointia halutaan maassamme käydä. Näihin rajoihin kuuluu oleellisesti se, että omaa erinomaisuutta saa tuoda esille, mutta toisia ei saa mollata. Sen sijaan kaikkien asioiden esille tuominen pitää olla sallittua kaikille. On hyvä, että vallan kammioissakin aletaan tiedostaa se tosiasia, että itseni ikäisille kansalaisille ei ole juuri karvankaan vertaa merkitystä sillä, että joku puolue on vuonna nakkisota saattanut työläisten asiat kuntoon. Tai että Koijärven puihin itsensä kahlinneet ympäristöaktivistit olivat osin Vihreiden perustajajäseniä. Kaikki kunnia tehdylle työlle ja historialle, sitä ei pidä alentaman, mutta toinen asia on mikä arvo sillä on nykypäivän politiikassa.

 

Hyvää kampanjoiden ja mainosten kritisoimisessa on myös se, että SAK:n vaalimainostaminen saa tuta. Itse en ole koskaan ymmärtänyt, että palkansaajajärjestö voi olla jonkun puolueen asialla. Ovatko kaikki SAK:laiset demareita? Eikö ota luonnon päälle maksaa jäsenmaksua, jolla osittain rahoitetaan vaalikampanjoita?

 

En muuten ymmärtänyt Kokoomuksenkaan vaalimainosta. Taidan olla jotenkin yksinkertainen, kun en oivaltanut, mistä Sauli puhui? Näkikö hän unta presidentistä limusiinissa? Mikä oli mainoksen tarkoitus? Kertoa, että kokoomuslainenkin voi ajaa tavallisella autolla?