Tiukkojen ja totisten vaaliasioiden joukkoon on laittettava väliin kevyempiä uutisia: pienet ovat älyttömän suuria! Nimittäin ne hamsterikaksoset, jotka taannoin hankimme perheeseemme. On täysin käsittämätöntä, kuinka niin pienet ja vaatimattomat eläimet voivat olla niin suuria persoonia ja kietoa koko sakin pikkuruisten pikkurilliensä ympärille!

Elli on utelias, yrmeä, oman arvonsa tunteva, hitusen laiska ja erityisen ahne. Helinä on kova puuhaamaan ja rakentamaan pesää, vilkas ja iloinen. Kun Helinä häärää, siivoaa ja järjestelee, Elli katselee vierestä ja käy sitten valmiiseen pesään nukkumaan. Ja kun Helinä kuorii vaivalla pähkinän, Elli saattaa kaapata sen valmiina itselleen. Ja kyllä, kummatkin ovat tyttöjä. (Minulta on nimittäin kysytty, että oletko varma ettei Elli ole poika).

Mitä pienempi, sitä enemmän on tehtävä työtä kulkeakseen lyhyenkin askeleen. Ja mitä vähemmän tekijöitä, sitä enemmän riittää tekemistä yhdelle. Arvatkaa, onko tämä huomattu puoluepolitiikassakin? Kun Isojen Puolueiden valtuustoryhmät voivat jakaa aloitteenteon usealle ihmiselle, kahden hengen valtuustoryhmässä ne joutuu tekemän kahden hengen voimalla kaikki. Kun isossa ryhmässä on eri mieltä, sitä ei tarvitse välttämättä ilmineerata, vaan voi piiloutua ryhmän selän taakse. Pienessä ryhmässä mielipidettä ei voi piilottaa, se tulee julki jokaisessa asiassa, jokaisessa päätöksessä. Kuten joku suurmies on sanonut (oliko se Napolen?): "Olosuhteet? Mitkä pirun olosuhteet? MINÄ OLEN OLOSUHTEET!"

Joskaan ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: pienessä ryhmässä saa tehdä töitä, pienessä ryhmässä pääsee vaikuttamaan, pienenssä ryhmässä tulet aina mukaan kutsutuksi, pienessä ryhmässä tieto kulkee paremmin ja pääset tekemään todellisia valintoja. Ei sillä, ettei kasvukin mukavaa olisi!