Vaaleista on toivuttu hyvin.  Rauha on palannut perheeseen ja on oikeastaan ilo, että kaikki on onnellisesti ohitse. Pikkuhiljaa alkaa olla energiaa keskittyä niihin asioihin, joita kontolleni on osunut.

Kunnallipolitiikassa eletään mielenkiintoista vaihetta. Kuntaliitosselvitys Kurun kanssa etenee kuin höyryjuna, joskin ylöjärveläisiltä kaupunkilaisilta sekä päättäjiltä on jäänyt kysymättä, kiinnostaako liitos. No, tekevälle sattuu. Onhan se varmasti mielenkiintoisempaa teettää mittavat selvitykset ja sitten vasta kysyä että ai niin, tarvitsiko tätä muuten tehdä ollenkaan? Jostain syystä mieleen nousee kuva Kummelimiehistä työmaalla, joiden tehtäväksi tuli siirtää kerrostalo pari metriä oikealle, kun se tuli vahingossa väärään paikkaan.

Tämänpäiväisessä Ylöjärven uutisissa minä ja muutama muu valtuutettu tulimme ulos kaapista liitosvastaisine mielipiteinemme. Esiintulo ei varmasti miellytä kaikkia, etenkään niitä, joille liitos (ja kaupungin mahdollisimman suuri pinta-ala) on kunnia-asia. Kohta lähden kaupungintalolle valtuustoinfoon. Ja kuuntelemaan haukut ja ojennuksen sanat. Vi hörs!